Tietzen syndrooman alkaminenhan liittyi astmaani. Eli hengittäminen oli jo aikaisemminkin vaikeata, tosin en ollut tajunnut miten paljon aikaisemmin!

Olen nyt kerännyt enemmän tietoa ja uskon, että olen ollut astmaatikko jo vähintään teininä.
Seiska luokalla oli fysiikan tunnilla sellainen koe, että piti puhaltaa ilmaa lavuaarissa alassuin olevaan vesimaljaan (täynnä vettä), siitä sitten selviäisi miten isot keuhkot on... kaikki muut puhalsivat n.4l ja minä 2l, opettaja oikein erikseen suuttui, että minä en yrittänyt muka tarpeeksi! Sillä se jäikin mieleeni, koska vähän hämmennyin huonoa tulostani.

Tietty tupakoin jo silloin. Luulin, että hengästyin helposti sen takia. Tupakoinnin lopetin vasta kun minulla oli toinen leikkaus poskiontelon täyttäneestä kystasta. Luulin muuten silloin, että olin ns. kipupotilas, mutta mitäpä siitäkään vielä tiesin!

Jo aikaisemmin lapsena syvälle sukeltaminen oli aivan mahdotonta! Ihmettelin miten veljeni pystyi kestämään sen paineen mikä siitä tuli kroppaan. Nyt sitten tiedän, että  kaikki astmaatikot eivät kestä vedenpainetta."Harrastussukeltajan lääkärintarkastusohjeessakin" mainitaan, että astma saattaa olla este harrastukselle ja ennen on tarvittu jopa röntgenkuvat keuhkoista. No eipä tullut minusta sukeltajaa.

Astmaan on tällä hetkellä hyvä lääkitys, joten suurin ongelmani hapensaannin suhteen onkin Tietzen aiheuttama kiputila rintalastassa.
No siihenkin on tietty lääkkeet, mutta ne eivät oikein auta. (Tietty hitusen verran auttavat ja ilman en tulisi toimeen.) Käytän myös muita apuja kuten TNS-laitetta, joka sykkii 9V patterista sykäyksiä ja näin aivoni eivät rekisteröi koko kipukokemusta. Kätsä :). Ja pakastimessa säilytettävää geelipussia joka iltaisin turruttaa hermoratojani.

Koska jo hengittäminen on haasteellista, huutaminen on mahdotonta! Onnekseni en ole ikinä ollut innokas laulaja sillä sekin on aika lailla ulkona. Pelkkä puhuminen saa minut toisinaan hengästymään, mikä onkin yleensä astma oire. Mutta minulla se johtuu ihan vaan siitä, että rintalasta on jo niin arka ja hengitys on käynyt todella pinnalliseksi.

Parasta lääkettä tähän menessä on ollut Kuntoutus Ortonista saamani hengitysohje! Siellä oli mahtava fysioterapeutti joka antoi minulle muitakin, minulle sopivia liikkeitä. Olen saanut ns. palleahengitykseni "toimimaan", eli se toimii silloin kun keskityn siihen.
Hän kutsui tätä "maljaan hengittämiseksi", sisäänhengittäessäni ajattelen ilman tulevan alhaalta vatsanpohjasta selkää ja niskaa pitkin suuhuni!! Ja sieltä sitten puhallan sen takaisin alaspäin. Todella tehokasta, mutta seisaaltaan en onnistu vielä kovin hyvin.

Tietty ylipainoni rasittaa kehoani kaikella mahdollisella tavalla. Pitäisi saada kaikki loputkin painoa lisäävät ja sitä ylläpitävät lääkkeet lopetettua.  Ruokavaliota olenkin tarkkaillut jo pitkään, eli lisää ei ole tullut.
Liikunta on vaan niin  vaikeaa tässä tilanteessa. Olen kyllä optimistinen  saamieni  harjoitusohjeiden suhteen. Mitään kuntoliikuntaahan ne eivät ole vaan enemmänkin täsmäohjeita  tukilihaksiston  pitämiseksi ja lisäämiseksi.